Kaislikossa suhisi, kihisi ja sihisi eilen...

Käytiimpä eilen VÄHÄN melomassa. Noin 9 kilsaa...

Alku matka meni kivasti, meinattiin vaan jäädä kiinni kun oli aika matalaa, mut muuten meni kivasti, vähän vesisadekin ärsytti, mutta ei sekään ollu mitenkään ylitsepääsemätöntä.

Kodalle asti kaikki oli vallan mukavaa, eli ensimmäiset 6 kilsaa. Oli OIKEESTI kiva olla kanootilla melomassa. Kodalla tehtiin ruokaa trangialla, ja oli muutenkin ihan mukavaa...

Matkan piti siitä jatkua suoraan, niinku meille sanottiin *menette vaan suoraan kohti tuota siltaa* no mehän toteltiin tätä käskyä kirjaimellisesti. Huomattiin että edessä oli kaislikkoa, mutta niin oli melkeen koko matkan, joten eipä siitä suuremmin murehdittu, ei ennenku oltiin kahdella kanootilla jumissa keskellä loputonta kaislikkoa.

Meinas huumorintaju loppua, kun kaislikosta meinas loppua vesi, lopussa vettä olikin elää 5 senttiä. Oltiin siis ihan jumissa siellä. Ei ollu paljon vaihtoehtoja ku hypätä pois kyydistä ja kiskoa kanoottia eteenpäin. Toinen vaihtoehto ois ollu pakittaa, mutta sinne päin oli pitempi matka ja me oltiin siinä vaiheessa jo niin väsyneitä ja työnnetty itteämmä meloilla eteenpäin seisoen kanootissa, että vitutti ihan sairaasti. Siinä sitä sitten vedettiin ja työnnettiin kanootteja eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Lopulta päästiin takasin veteen, siinä vaiheessa olin reisiä myöten märkä ja polvia myöten mudassa. Ai että mä nautin! Loppu matkan melominen olikin sit ihan pala kakkua sen rinnalla mitä se oli kaislikossa. Perille päästiin ja päätin, etten vittu ikinä enää melo...

Rannalla tuli heiteltyä kommentteja puoleen jos toiseen, mutta ei mennä nyt siihen. Sillon vaan keitteli niin perkeleesti, ettei jaksanu enää olla kohtelias...

Oli puhetta että pitäs sama reissu tehä uudelleen, kun pojilla on opinnäytetyö siitä, MEIDÄN LUOKKA EI OLE MUKANA!!!
Mun melomiset on niin melottu ainakin toistaiseksi!!!

Jos joku väittää että matkailu ei avarra tai että me ei tehdä matkailupuolella mitään, ON NIIN VÄÄRÄSSÄ!!

Mä löysin ainakin ihan uusia vitutuksen ulottuvuuksia siellä keskellä kaislikkoa!!!

Tyhjä olo!

Alle puolessa vuodessa olen saanut päätökseen yhden maailman ihanimmista, kauneimmista ja hienoimmista kirja sarjoista. Twilight Saga. Viimeinen osa oli ehkä kaikista kaunein, kun taas toinen osa oli koskettavin. Kun viimeisen kirjan viimeisellä sivulla luki THE END tuli jotenkin tyhjä olo, nyt se on ohi, eikä sitä ole enää lisää.

Täytyy hommata itselle myös toinen ja kolmas kirja, ihan sama missä muodossa, ja ihan sama millä kielellä niin sit voi lukea ne uudelleen ja uudelleen!

Täytyy myös vakavasti harkita Midnight Sunin lukemista, sitä ei tosin ole kirjoitettu loppuun asti, mutta ei se haittaa, kyllä sekin auttaa tähän tyhjyyteen...

Onneks kaikista kirjoista ei oo vielä elokuvia, niin ompahan ainakin jotain mitä odottaa. Marraskuussa tulee Uusikuu, ja toivottavasti vuoden sisään tulee myös Epäilys ja Aamunkoi <3

EI MALTA ODOTTAA!!!

Ei, maailmassa ei todellakaan ole mitään suurempaa voimaa kuin rakkaus!

MITEN NÄMÄ URPOT AINA LÖYTÄÄ MUT???

ei hyvää päivää, seuraavaksi "keskustelu" minun ja jonkun tampereen lahjan maailmalle välillä IRC-Galleriassa:

Tampereen-lahja-maailmalle: Haluutko mun mesen
Minä: Tuossapa se näkyy sun tiedoissa ihan selkeesti :)
Tampereen-lahja-maailmalle: No haluutko ottaa sen siit
Minä: Muuten kyllä, mutta en käytä meseä enää kovinkaan paljon
Tampereen-lahja-maailmalle: No käytätkö sit jos näytän sulle munaa
Minä: Luultavasti lopetan käyttämisen kokonaan
Tampereen-lahja-maailmalle: No mikäs vika mun mulkus on
Minä: Ei varmaan mikään, lähinnä siinä on jotain vikaa että sä haluat esitellä sitä ihmiselle ketä sä et tunne
Tampereen-lahja-maailmalle: Vilauttelu kiihottaa
Minä: No sehän selittääkin sitten...
Tampereen-lahja-maailmalle: Mut jos sua ei kiinnosta nii ei sit
Minä: Kiitti tarjouksesta, mut kyl mä nyt jätän väliin.

täytyy vakavasti alkaa harkitsemaan poistumista IRC-Galleriasta!

Ystävyys on sitten jännä homma...

Kävin kyläilemässä Pudiksella Eevan luona, ja siellä tulee aina niin hyvä mieli ku sinne saa tulla ja olla niin kauan ku haluaa ja millon haluaa. Harvalle kaverille/ystävälle enää voi niin mennä.

Tässä vaiheessa elämää sitä alkaa huomaamaan mitkä kaverit tulee pysymään siinä läpi elämän ja mitkä ei. Joillain on sitä aikaa ja joillain ei. Joillekkin sitä on edelleen se viimeinen soittolistalla, ja pakko myöntään, että se alkaa hyvinkin paljon vituttamaan tässä vaiheessa. Vaihtopenkillä istujana ei oo helppoa, ei todellakaan! Tulkaa ite kokeileen!

Se on niin jännä miten ihmiset poistaa toisia ihmisiä omasta elämästään, ihan sillä perusteella, ettei niiden elämä ole samassa pisteessä kuin omansa, mutta sitten taas oikeat ystävät on sun ystäviä, vaikka sun "tilanne" elämässä ois mikä tahansa. Kaikkien elämä ei vaan etene samallalailla, eikä se oo oikeille ystäville mikään ongelma... Ja kaikkien elämä ei vaan etene edes niiden omien suunnitelmia mukaan! Elämällä on niin julma huumorintaju!

En ala nyt mitään nimiä heittämään kehään, koska se ois liian selvää, epäkohteliasta, eikä kuulu mun tapoihin dissata ihmisiä netissä! Osa ainakin tietää mihin ryhmään kuuluu, ihan oman käytöksensä takia, osa on tyhmiä ja elää torjuen tosiasiat, ja osa on taas onnellisen tietämättömiä mistään koska ne ajattelee vaan itteään.

Täytyy lopettaa tää tilitys, ennenku menee liian teiniksi ja säälittäväksi...

Kiitos ja kuulemiin<3

*on mulla asiat joskus osuneet kohdalleen,
se saattoi vahinko olla eikä tapahdu uudelleen*

*luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen,
se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.*

MIKSI TÄMÄ UNIVERSUMI ON MUA VASTAAN!!!

Alotetaan hyvillä uutisilla, kävin tänään kampaajalla ja nyt mulla on vallan kivat uudet hiukset, hiema emo-rock henkiset mut mii laik it! <3 ...

Universumista. Se vois olla mun puolella joskus. Kaikki alkoi Kesäkuun alussa kun varasin Breaking Dawn kirjan kirjastosta, olin toisena jonossa, joten laskeskelin saavani kirjan heinäkuun loppuun mennessä. Olin oikeassa, kirja olisi pitänyt palauttaa kirjastoon jo 22.7 muistaakseni. Se vitun runkkari lukija ei vaan ole palauttanu sitä. Ja mun suunnitelmiin kuului lukea kirja ennen Pudikselle muuttoa taas. SO NOT GOING TO HAPPEN! Tänään soittelin Jennille, jolla on kyseinen kirja omana, että oisko mitään jakoja saaha sitä lainaan, no EI oo, kun se on jollain sen perhetutulla lainassa. Ei saatana minkään valtakunnan mäihää ole mulla!!!! Kun pääsen kaupungille ja kirjakaupan lähelle käyn ihan sata varmasti ostamassa sen kirjan! MAKSO MITÄ MAKSO!!! Kyllä syö niin naista!

Ai niin Facebook kerto eilen et Zen Cafen Tavallaan jokainen on surullinen on mun biisi, no pitihän sitä sitten kuunnella ja pakko myöntää et tulipa vähän parempi mieli siitä, vaikka se nyt ei oo mikään happy-happy-joy-joy biisi! Tykkäsin<3

*En ole mitään mitä minusta luulet, en edes mitä suostun kertomaan*

... niinhän se vaan menee...

Ah, elämä, hyvinkin vittumaista toisinaan...


-mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä-