Ootteko koskaan miettiny, et lempibändi on vähän sama asia kuin hyvä ystävä?

Siis kun miettii et jos on hyvä ystävä jonkun kanssa, eihän se tarkoita että oltais joka ikinen hereillä olon hetki yhdessä. Vaan, että voi olla erossa pitkiäkin aikoja, ilman yhteyttä, mutta aina kun tarvii voi "tulla takaisin" ja ystävä ymmärtää kerta toisensa jälkeen kuitenkin, ajasta ja etäisyydestä huolimatta.

Musiikin kanssa on sama homma. Jos joku bändi on se yksi ylitse muiden, ei sitä kuitenkaan aina ja koko ajan kuuntele. Sitä kuuntelee silloin kun tarvii saada piristystä, tukea tai vaan ymmärrystä ja jonkin asian mihin hukuttaa kaiken muun. Ja se musiikki auttaa sua ihan samalla tavalla kuin hyvän ystävän seura ja ymmärtäminen.

Lapsena se oli vähän toisin, sillon jos Spice Girls oli sun lemppari bändi, sä kuuntelit vaan sitä ja sun kaveritkin kuunteli vaan sitä, eihän ne muuten ois ollu sun kavereita. Sillon myös tuo paraskaveri ja ystävyys käsite oli aika tiukka. Jos oltiin bestiksii, niin sitten sitä oltiin koko ajan yhdessä eikä mitään tehty ilman toista.

Vanhempana sitä oikeesti alkaa ymmärtämään, miten ja miksi jotkut ihmiset ei oo jaksaneet sun elämässä kuin vähän aikaa. Jotkut tulee vaan käymään ja jotkut tulee jäädäkseen. Kaikki ei oo vielä ymmärtäny, mitä kaikkea vaatii ystävyys ja kuinka eri asia on olla kaveri kuin ystävä. Ystävä ei vaadi toiselta mitään, se vain on.

Kuinka moni voi sanoa, että niillä on sellainen ystävä jolle voi soittaa ihan millon vaan, puhua ihan mistä vaan ja että kaikki on silti ihan samanlaista, vaikka yhteyttä ei ollekkaan pidetty puolin eikä toisin aikoihin?

vau, olipa taas turha päivitys pitkän tauon jälkeen...