Ai että, tänään on sitten SE päivä, tai no ilta, kun nään elämäni ensimmäistä kertaa Happoradion livenä, tuskin maltan odottaa. Onneksi oli aamuvuoro, eli pääsin töistä jo ihan himo aikasin, vaikka sinne piti mennäkkin ihan himo aikasin.
Oon jo monta vuotta halunnu päästä Happoradion keikalle, mutta ei oo aiemmin ollu mahiksia. Tai no kerran ois voinu mennä Oulussa, mutta mie en astu ihan periaate syistä Sedu Koskisen paikkoihin, se urpon ukon ei vaan tarttis vallottaa koko Suomea ylihinnotelluilla baareillaan.
Tässä iltaa odotellessa kuuntelen luonnollisesti Happoradiota (niinku en muka osais kaikkia biisejä ulkoa) ja pesen pyykkiä, kohta pitää tehdä jotain ruokaakin, tai ei nyt ruokaa, syötävää. Päiväunetkin on ihan ehoton juttu tänään, pitää vaan odottaa että kone on pessy pyykit että voi hakea ne että voi laittaa ne kuivumaan, että pääsee sitten nukkumaan ainakin hetkiseksi, siihen asti kunnes kämppis tulee takasin.
Mun täällä Levillä hengaillukin loppuu kolmen viikon sisään, käy päivät jo vähiin. Siinä mielessä hyvä asia kun näkee sitten taas kaikki ihania tyttöjä Pudiksella ja Oulussa ja pääsee eroon tuosta oudosta kämppiksestä, mutta siinä mielessä haikeaa kun joutuu lähtemään pois tästä unelmien paikasta. Tänne mie vielä joskus tuun takas, ja tänne mie sitten jään.
Sitä odotellessa, Happoradiota ja pyykkejä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti