Tää on mun elämä, päivääkään en vaihtais toiseen...

Muilla tuntuu olevan jo kaikki valmiina.
Tutkinnot ja perheet farkkuauto parkissa.
- Mut mä vielä etsin omaa paikkaa.

<3

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Oon nyt kuukauden sisään ollu kipeenä n. 3 erillistä kertaa.

Aluksi oli pieni flunssa, pääsin yllättävän vähällä, vaan 3päivää sariaana. Oli pieni tauko ja kuume nousi takasin ja kurkku oli kaamean kipee, se meni ohi 2 päivässä...

Nyt taas nousi eilen kuume ja menin suorilla Pudiksen terveyskeskukseen ja ne otti sit nielunviljely näytteen..

Tänään piti soittaa tuloksista, eka soitolla tulokset ei ollu valmiita, tokalla soitolla tulokset ei ollu valmiita ja kolmannella kerralle tulokset oli epäselviä, että pitää sitten soittaa huomenna uudelleen...

Oikeenkin mukavaa... Sitten kun huomenna soitan, niin selviää että mulla ei oo mikään hätänä, tai sitten ne on hukannu mun näytteen tai sen tulokset...

Ens viikon perjantaina mun on OLTAVA terveenä ja antibioottikuuri-vapaa, koska mulla on tiedossa VIP bileet!!! HEMMETTI!!!

Hirveen ulkopuolinen olo...

Se on jännä miten sitä voi tuntea kuuluvansa johonkin "porukkaan" joka on kauempana ja näkee harvoin, mutta sitten tuntee ittensä ulkopuoliseksi niiden kanssa joita näkee suurimman osan päivästä...

Myönnettäköön, että tällä kertaa se on aika paljon mun omaa syytä. En mä kouluviikolla käy just missään, eikä mua kiinnosta tutustua kylän ihmisiin, en jotenkin koe sitä tarpeelliseksi.

En mä koulussa tunne itseäni niinkään ulkopuoliseksi, mutta sen jälkeen kyllä aina välillä. Enkä mä joka päivä viiti mennä käymään saman kaverin luona, tyrkyttämässä omaa seuraani, se tuntuu säälittävältä, vaikka kyllähän sinne sais mennä. Niin on sanottu!

Ennen oli jotenkin niin paljon helpompaa, sitä hengaili samojen ihmisten kanssa päivästä toiseen, eikä sitä edes miettiny, että se ei jatkuis. Ehkä sitä just sen takia oli samassa porukassa sillon kun tiesi alitajunnassa, ettei se tuu kestään samanlaisena aina.

Oon huomannu, että enää sitä ei etsi uusia ihmisiä elämäänsä, tai yritä ystävystyä kenenkään kanssa, niin vaan tapahtuu. Sitä vaan herää siihen joku päivä, että on uusia ystäviä ympärillä, mikä ei tietenkään ole huono asia...

Mut itse ei ainakaan enää koe tarpeelliseksi sitä että etsisi uusia ihmisiä elämäänsä. Mun elämässä on jo nyt niin ihania ihmisiä, ettei siihen oikeen mahdu eikä tarvii lisää.

Ja niin harva ihminen ymmärtää mua. Mä pidän yhteyttä sillon kun muistan, muistan kavereita kuitenkin mielessäni joka päivä, ja hengailen sillon kun jaksan eli kerran viikossa on aikalailla maksimi. Mä oon niin itsenäinen ja tykkään olla yksin, mut silti mä tiedän että mulla on oikeita kavereita, joilla on aikaa mulle sitten kun mulla on tarvis. Ja mä ymmärrän, ettei kaikki uudet ihmiset ihan ymmärrä sitä!

Tulipas sekavaa, no pistetään KAIKKI kuumeen piikkiin!!!

HAISTA-VITTU!!! -päivä

Kylläpä on niin hemmetin levänny olo...
Nukkumaan joskus yhen aikaan ja unta sain joskus viideltä.
Mietin mun elämää ja sitä kuinka perseestä se on.
Kun pääsin lopputulokseeni (ks.edellä) ei nukkumisesta tullu yhtään mitään.

Ai että on sitten kivaa tajuta asioita.
Kiva tajuta, että KAIKKI muuttuu...
Eihän kaikki nyt voikkaan pysyä ennallaan,
mutta onko kaiken ihan pakko muuttua,
just nyt tai vuoden sisällä tästä?

Muutokset on kivoja, mutta kun KAIKKI muuttuu yhtä aikaa,
Niin missä jää tilaa elää itselle, ei missään.
Kohta joutuu alottaa alusta oman elämän rakentamisen
ja tukipilareiden hankkimisen.
Ulkopuolisuuteen on kivaa herätä, tai olla nukahtamatta!