Otetaampa pientä kertausta, mitä kaikkea on tapahtunu viimeisen 12 viikon aikana...
IHMISET:
Jasu, Kassu, Sini ja Susku <3
TYÖKAVERIT:
Hanne, Eikka, Anu, Tiina, Jarmo, Mikko ja Jani
VIERAILEVATTÄHDET:
Anne, Mari ja Salli
KEIKAT:
Chisu, Haloo Helsinki, PMMP, Happoradio, Paula Koivuniemi, the 69 Eyes, Jean S., Yö, ja Antti Tuisku
REISSUT:
Rovaniemi x3, Kuusamo vkloppu <3
BAARIT:
Areena, Poro, Irkku, Panimo ja V'inkkari
RUOKA:
Tortilla-torstai, Scan ja Poro24
JUOMAT:
Karpalolonkku, tequila ja minttu/kahlua kaakao
HANKINNAT:
Happoradio-kassi +sinkku, PMMP-huppari, haarukkavatkain, hirvi-patakintas.
"LAHJAT":
Urmas, Jukka, kylttejä, KOFF-avainnauha, KOFF-pullonaukasija, SINEBRYCHOFF-pullonaukasija, BULA-pipa ja panta, Muumipeikko-pyyhe, drinkkitikkuja, baarikuitteja, pinssejä, Levitunturi-kuppi.
BIISIT:
Fintelligens- Mikä Boogie,
Hintsanen Party Project - Huone 105,
Rihanna - Rude Boy,
Happoradio - Sinä,
Maija Villkumaa - Lottovoitto,
Nickelback - Burn It To The Ground,
Kymppilinja- Kauneinta,
Taio Cruz - Break Your Heart,
Mikko Alatalo - Älä Anna Muille,
Dead By April - hat Can I Say,
3Oh!3 f. Katy Perry - Starstruck,
Jean S. - Tulkaa Tytöt Takaisin,
Sonic Syndicate - Denied,
Jenni Vartiainen - Mä En Haluu Kuolla Tänä Yönä,
Haloo Helsinki - Valhe Rakkaus,
Antti Tuisku - Marraskuu, Chisu -
Etsijät, PMMP - Joku Raja,
David Guetta f. Akon - Sexy Bitch,
Anki Bagger - Where Were You Last Night,
Adam Lambert - Aftermath,
Yö - Pudonneet,
Amy Macdonald - Don't Tell Me That It's Over,
Danny - Radio,
Johanna Kurkela - Rakkauslaulu,
Slipknot - Before I Forget,
Elvis - Can't Help Falling In Love,
Raptori - Oi Beibi 16......
LEFFOJA:
Paranormal Activity, Disturbia, Sweet Home Alabama, Orphan, a Ealk To Remember ja City Of Angels
KIRJOJA:
Stephenie Meyer - Houkutus, Uusikuu, Epäilys & Breaking Dawn, Cecelia Ahern - Lahja, Alice Sebold - Oma Taivas
KUVIA:
n. 350 kpl
MUISTOJA:
Korvaamattomia, miljoonia <3
INSIDE-JUTTUJA:
Ehkä jopa liikaa!
TEKSTIVIESTI KESKUSTELUITA:
Paljon, monta, useita!!!
PUHELUITA:
Ipa<3, Anne<3, Tiina<3, Jasu<3 ...
MUUTA:
Minusta tuli kummitäti 10.4.2010 <3
ELÄMÄNI PARHAIN YHTÄKESTOINEN AIKAKAUSI <3
maanantai 26. huhtikuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Vielä viikko...
Ens viikon tiistaina sitä ollaankin jo kotona, ensin on tietty se tuskallinen bussimatka, mutta ei ajatella sitä vielä.
Viisi työpäivää jäljellä ja mahdollisuus ilmaisen viinan bileisiin sunnuntaina. Maanantaina siivousta ja pakkausta ja sitten tiistai aamuna matkalle kotiin.
Kivaa lähteä ja nähdä immeisiä pitkästä aikaa. Toisaalta tänne ois niin ihana jäädä. Tylsää kun tietää, että on olemassa paikka missä viihtyy, tuntee olonsa normaaliksi ja rauhalliseksi ja sitten sinne ei kuitenkaan pysty jäämään, ainakaan vielä. Toivottavasti kuuluis siitä työpaikasta pian. Hämmentävää, miten ihminen voi haluta olla monessa paikassa yhtäaikaa ja silti tuntea, että kuuluu jonnekkin vaikka kuitenkin on kuin kotonaan muuallakin.
Työpaikoista puheen ollen, oon kirjoittanu urakalla työhakemuksia vähän minne sattuu ja toivottavasti nyt ees jotain sais kesäksi. Työhakemusten kirjoittaminen on muuten ihan perseestä!!!!!!
On muuten ihan kamala ikävä Levi kavereita! Ihmeellistä miten ihmisistä voi tulla niin lyhyessä ajassa niin tärkeitä, ainakin mulle! Tottakai tässä on ikävä muitakin kavereita, mutta niistä erossa oleminen olikin ihan oma valinta ja odotettavissa. Se on eri asia kun on tietoisesti erossa, kuin se, että on pakosta. Olipa huonosti selitetty, no tuskin tätä kukaan lukee...
Tänään löysin taas lohduttavan piirteen siitä, että ulkomaan harjottelu kusi. Eihän sieltä vitun Britanniasta pääsis ees kotiin sen tuhkapilven takia. Ties kuinka kauaksi aikaa sinnekkin ois pitäny jäädä! Oishan ollu ihan huippua jumittua sinne, todennäköisesti ilman rahaa ja ilman asuntoa. Hotellitkin täynnä kun kukaan ei pääse minnekkään!
Mutta takaisin asiaan, viikko siis Leviä jäljellä ja nyt on jo kamala ressi miten mie saan kaikki kamat pakattua kasseihin. Vastaus: EN MITENKÄÄN! Maanantaista tulee varmaan "iloinen" päivä... Pitää muuten äitillekkin ilmottaa, että laittaa rahaa, että pääsen täältä kotiin. Onneks oon varannut tiistaille Annen muonitusjoukkoihin, niin saan ruokaa bussille kun tulee vaihto Rovaniemellä.
Miten sitä tottuu taas elämään: ei-tuntureita, ei-juoda-viikolla, ei-töitä-viikonloppuisin... Hämmentävää!!!
Onneks ihmisellä on tapana mukautua uusiin tilanteisiin, ja niitä odotelessa nautitaan tästä tutusta ja turvallisesta ajasta Levillä...
Viisi työpäivää jäljellä ja mahdollisuus ilmaisen viinan bileisiin sunnuntaina. Maanantaina siivousta ja pakkausta ja sitten tiistai aamuna matkalle kotiin.
Kivaa lähteä ja nähdä immeisiä pitkästä aikaa. Toisaalta tänne ois niin ihana jäädä. Tylsää kun tietää, että on olemassa paikka missä viihtyy, tuntee olonsa normaaliksi ja rauhalliseksi ja sitten sinne ei kuitenkaan pysty jäämään, ainakaan vielä. Toivottavasti kuuluis siitä työpaikasta pian. Hämmentävää, miten ihminen voi haluta olla monessa paikassa yhtäaikaa ja silti tuntea, että kuuluu jonnekkin vaikka kuitenkin on kuin kotonaan muuallakin.
Työpaikoista puheen ollen, oon kirjoittanu urakalla työhakemuksia vähän minne sattuu ja toivottavasti nyt ees jotain sais kesäksi. Työhakemusten kirjoittaminen on muuten ihan perseestä!!!!!!
On muuten ihan kamala ikävä Levi kavereita! Ihmeellistä miten ihmisistä voi tulla niin lyhyessä ajassa niin tärkeitä, ainakin mulle! Tottakai tässä on ikävä muitakin kavereita, mutta niistä erossa oleminen olikin ihan oma valinta ja odotettavissa. Se on eri asia kun on tietoisesti erossa, kuin se, että on pakosta. Olipa huonosti selitetty, no tuskin tätä kukaan lukee...
Tänään löysin taas lohduttavan piirteen siitä, että ulkomaan harjottelu kusi. Eihän sieltä vitun Britanniasta pääsis ees kotiin sen tuhkapilven takia. Ties kuinka kauaksi aikaa sinnekkin ois pitäny jäädä! Oishan ollu ihan huippua jumittua sinne, todennäköisesti ilman rahaa ja ilman asuntoa. Hotellitkin täynnä kun kukaan ei pääse minnekkään!
Mutta takaisin asiaan, viikko siis Leviä jäljellä ja nyt on jo kamala ressi miten mie saan kaikki kamat pakattua kasseihin. Vastaus: EN MITENKÄÄN! Maanantaista tulee varmaan "iloinen" päivä... Pitää muuten äitillekkin ilmottaa, että laittaa rahaa, että pääsen täältä kotiin. Onneks oon varannut tiistaille Annen muonitusjoukkoihin, niin saan ruokaa bussille kun tulee vaihto Rovaniemellä.
Miten sitä tottuu taas elämään: ei-tuntureita, ei-juoda-viikolla, ei-töitä-viikonloppuisin... Hämmentävää!!!
Onneks ihmisellä on tapana mukautua uusiin tilanteisiin, ja niitä odotelessa nautitaan tästä tutusta ja turvallisesta ajasta Levillä...
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
toiset heiheibileet takana ja jopa Etelänmatka on tehty!
On ollu haikean ihana viikko. Jasu ja Kassu oli viimeistä viikkoa töissä. Keskiviikkona tein minimuuton Suvikselle ja olin viimeiset 2 yötä siellä toisten kanssa<3
Torstaina oli tarkoitus lähteä liikenteeseen, mutta todettiin rahavarojen ja flunssan olevan sitä mieltä että kotiin jääminen on paljon parempi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto vaihtui kumminkin myöhemmin baariin, työpaikkaohjaajan kanssa. Samaista työpaikkaohjaajaa ollaan kiusattu Jasun kanssa ihan urakalla viimeiset viikot, ja nyt mun tarttee varmaan tehdä samaa yksin. silläkin uhalla, että löydän itseni altaasta!
Kaikesta huolimatta oli ihana viimeinen ilta, eikä kukaan edes porannu. Yäzmin ja Carmen Von Downhill näki ensimmäistä kertaa revontulia, ja voi luoja että ne tuijotti taivaalle. Vaikka mun mielestä oli melko säälittävää, kun oli vaan sellanen valkoinen.
Perjantai aamuna sitten nousinkin ajoissa ja pakkailin kamoja ja ennenku lähdin sanottiin vielä heipat. Jasu oli ihan unessa ja repi mun sänkyyn ja selitti miten mä voisin ihan hyvin muuttaa niille kun niillä on kuitenkin patja. Ihan hassu tyttönen <3
Loppu perjantai menikin enimmäkseen busseissa istumiseen, Rovaniemellä hengailuun @ Subway med Viikate! ja loppujen lopuksi pääsin perille Kuusamoon ja Reposuolle ja näin ekaa kertaa mun kummipojan, joka oli super ihana ja sulonen ja erittäin fiksu kun se ei pelänny mua, vaikka yleensä vauvat pelkää mua melko järjestelmällisesti! Kaikki muutkin lapset oli aika hyvin mun kavereita, että ehkä se on tuo Kuusamolaisuus, ettei sitä ihan kaikkia viihti pelätä.
Lauantaina olikin kummipojan ristiäiset ja kiltisti nukkui poika mun sylissä koko toimituksen ajan, pari kertaa heräili, mutta ei äännelly. Ja kukapa ei heräis ku siirrellään toiseen syliin ja kaadetaan vettä päälle. Muutenkin juhlat oli oikeen kivat, eikä Aarokaan hermostunu. Ihana toinen<3
Tämä päivä onkin mennyt sitten taas vaihteeksi matkustaessa takaisin Lappiin. Aamulla lähdin ja seitsemän jälkeen oli takaisin kämpillä. Välillä pysähdyin pitemmäksi hetkeksi Rovaniemelle taas ja hengailtiin Annen kanssa. Oli ihan mieletöntä: käytiin autopesussa ja kaikkee ;) Odottamaton ehdotus on muuten hyvä leffa!!! Suosittelen lämmöllä!
On muuten iskenyt lama bussiliikenteeseenkin. Oli molemmat millä menin ihan sellasia minibusseja, mihin mahtuu se 13 henkilöä. Ai että oli epämukavaa matkustaa sellasilla. Ei oo muutenkaan lempipuuhaa istua linja-autossa koko päivää, niin saati sitten vielä minibusseissa!
Kuusamosta Posiolle meni vielä hyvin, mutta Posiolta Rovaniemelle ei niinään, kuoppija ja monttuja ja kaikkia kamalia kumpuja tiessä niin heiluin puolelta toiselle ja hakkasin päätäni millon mihinkin. Ai että teki mieli heittää kuskia jollain, että hidastais! Aattelin et kyllä Rovaniemi Levi väli on mukavampi kun pääsee oikeeseen linja-autoon, niin paskan vitut! Samanlainen minibussi tuli taas. Sinetässä ihan kiusallaan oli vielä kuskin vaihto, meidän kuski lähti oikeeseen bussiin ja oikeesta bussista tuli meidän miniin kuski! Vaikka ois ollu niin paljon parempi jos matkustajat ois vaihtanu paikkaa, ei ois kuskien tarttenu vaivautua! ;)
Kaiken kaikkiaan ollu kyllä niin ihanaa ja haikeaa. Ikävä vähän kaikkia, Levi-kavereita ja muitakin... Vielä pari viikkoa ja näkee taas kaikki, ainakin Oulun korkeuksilta, Etelän hedelmät kohdataan sitten kait kesällä!?
Välillä on tämä elämäkinihan kivaa, vaikka haikeeta <3
Ehkä sitä ei voi kokea ihanaa jälleen näkemistä, jos ei ensin lähde pois.
Ihan niinku muumimamma sano:
"Ei voi tulla takaisin kotiin, ellei ensin lähde pois!"
Torstaina oli tarkoitus lähteä liikenteeseen, mutta todettiin rahavarojen ja flunssan olevan sitä mieltä että kotiin jääminen on paljon parempi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto vaihtui kumminkin myöhemmin baariin, työpaikkaohjaajan kanssa. Samaista työpaikkaohjaajaa ollaan kiusattu Jasun kanssa ihan urakalla viimeiset viikot, ja nyt mun tarttee varmaan tehdä samaa yksin. silläkin uhalla, että löydän itseni altaasta!
Kaikesta huolimatta oli ihana viimeinen ilta, eikä kukaan edes porannu. Yäzmin ja Carmen Von Downhill näki ensimmäistä kertaa revontulia, ja voi luoja että ne tuijotti taivaalle. Vaikka mun mielestä oli melko säälittävää, kun oli vaan sellanen valkoinen.
Perjantai aamuna sitten nousinkin ajoissa ja pakkailin kamoja ja ennenku lähdin sanottiin vielä heipat. Jasu oli ihan unessa ja repi mun sänkyyn ja selitti miten mä voisin ihan hyvin muuttaa niille kun niillä on kuitenkin patja. Ihan hassu tyttönen <3
Loppu perjantai menikin enimmäkseen busseissa istumiseen, Rovaniemellä hengailuun @ Subway med Viikate! ja loppujen lopuksi pääsin perille Kuusamoon ja Reposuolle ja näin ekaa kertaa mun kummipojan, joka oli super ihana ja sulonen ja erittäin fiksu kun se ei pelänny mua, vaikka yleensä vauvat pelkää mua melko järjestelmällisesti! Kaikki muutkin lapset oli aika hyvin mun kavereita, että ehkä se on tuo Kuusamolaisuus, ettei sitä ihan kaikkia viihti pelätä.
Lauantaina olikin kummipojan ristiäiset ja kiltisti nukkui poika mun sylissä koko toimituksen ajan, pari kertaa heräili, mutta ei äännelly. Ja kukapa ei heräis ku siirrellään toiseen syliin ja kaadetaan vettä päälle. Muutenkin juhlat oli oikeen kivat, eikä Aarokaan hermostunu. Ihana toinen<3
Tämä päivä onkin mennyt sitten taas vaihteeksi matkustaessa takaisin Lappiin. Aamulla lähdin ja seitsemän jälkeen oli takaisin kämpillä. Välillä pysähdyin pitemmäksi hetkeksi Rovaniemelle taas ja hengailtiin Annen kanssa. Oli ihan mieletöntä: käytiin autopesussa ja kaikkee ;) Odottamaton ehdotus on muuten hyvä leffa!!! Suosittelen lämmöllä!
On muuten iskenyt lama bussiliikenteeseenkin. Oli molemmat millä menin ihan sellasia minibusseja, mihin mahtuu se 13 henkilöä. Ai että oli epämukavaa matkustaa sellasilla. Ei oo muutenkaan lempipuuhaa istua linja-autossa koko päivää, niin saati sitten vielä minibusseissa!
Kuusamosta Posiolle meni vielä hyvin, mutta Posiolta Rovaniemelle ei niinään, kuoppija ja monttuja ja kaikkia kamalia kumpuja tiessä niin heiluin puolelta toiselle ja hakkasin päätäni millon mihinkin. Ai että teki mieli heittää kuskia jollain, että hidastais! Aattelin et kyllä Rovaniemi Levi väli on mukavampi kun pääsee oikeeseen linja-autoon, niin paskan vitut! Samanlainen minibussi tuli taas. Sinetässä ihan kiusallaan oli vielä kuskin vaihto, meidän kuski lähti oikeeseen bussiin ja oikeesta bussista tuli meidän miniin kuski! Vaikka ois ollu niin paljon parempi jos matkustajat ois vaihtanu paikkaa, ei ois kuskien tarttenu vaivautua! ;)
Kaiken kaikkiaan ollu kyllä niin ihanaa ja haikeaa. Ikävä vähän kaikkia, Levi-kavereita ja muitakin... Vielä pari viikkoa ja näkee taas kaikki, ainakin Oulun korkeuksilta, Etelän hedelmät kohdataan sitten kait kesällä!?
Välillä on tämä elämäkinihan kivaa, vaikka haikeeta <3
Ehkä sitä ei voi kokea ihanaa jälleen näkemistä, jos ei ensin lähde pois.
Ihan niinku muumimamma sano:
"Ei voi tulla takaisin kotiin, ellei ensin lähde pois!"
lauantai 3. huhtikuuta 2010
ensimmäiset heiheibileet takana... ...toiset edessä!
kyllä koetellaan itkurefleksiä taas, torstaina oli Sinin ja Suskun läksiäiset ja perjantaina vielä tyttölöisten heipat bussilla, oli jo niin lähellä et tulee itku, kun tulee ihan kamala ikävä. Kaks kuukautta oltu yhdessä ja tottakai aika on menny liian nopeeta kun on ollu niin ihanaa! Ens viikolla vielä edessä toiset heiheibileet, ja heipat bussilla, kamalaa...
Sit oonkin kaks viikkoa ihan yksinään täällä, ja sitten kotiin... Ihanaa lähtee kattomaan ystäviä pitkästä aikaa taas! Ihan huippua oikeastaan, tosin tulee tätäkin paikkaa taas ikävä... Tekisivät nyt päätöksen sen työpaikan suhteen...
Täällä on taas huomannu miten helposti sitä oikeastaan huomaamattaan ystävystyy uusien ihmisten kanssa. Neljä ihanaa uutta ystävää olen saanut, ja viimeistään kesällä kokoonnutaan sitten jonnekkin!
Nykyisiä työkavereitakin tulee ihan kamala ikävä, toivottavasti oikeesti pääsen tänne. Nuiden ihmisten kanssa ois niin kivaa tehdä oikeesti töitä, kaikki omalla tavallaan hulluja hönttejä, ei mitään tosikkoja, ja mikä parasta niiden kanssa voi keskustella ihan mistä haluaa. Ihania, välittömiä ihmisiä <3
Bilettäminenkin loppuu, maksa kiittää. On päässy lähtemään täällä tuo juominen vähän lapasesta, mutta "tällaista on ehkä olla nuori" ja sitä rataa. Mukavaa on ollu, huippuja keikkoja on nähty ja vielä ainakin yks keikka tulossa. Saa nähdä rauhottuuko sitä sitten viimeisiksi viikoiksi, ettei yksinään lähde minnekkään. Sitten ei tosin pystyis tekemään edes katoamistemppuja, mikä on vaan hyvä.
Tästä ajasta jaa kyllä taas niin paljon käteen, ettei voi edes uskoa. Kolme kuukautta on niin lyhyt aika ja silti tää ollu yks elämäni parhaimmista kolmesta kuukaudesta. Uskomatonta miten oikeasti voi näin lyhyessä ajassa joistakin ihmisistä tulla korvaamattoman tärkeitä ja miten pystyy ihmiset jättämään jälkensä toisen sydämeen. Kyllä tulee ihan kamala ikävä: Sini<3, Susku<3, Jasu<3 ja Kassu<3
Nyt tarttee vielä ottaa ilo irti viimeisestä yhteisestä viikosta, ja sitten vielä kahdesta viikosta yksinään. Mikä tuskin on ongelma...
---
Tulipas aika ällöttävä teksti, mutta kyllä mie sen ihan tosissaan kirjotin ja vieläpä selvästä päästä. Ei moni mun tunteva uskois, mutta minkäs teet, mulla on kerrankin ollu ihanaa näin pitkän aikaa yhteen putkeen, eikä jaksa masentua vielä, kyllä tässä ehtii!
Sit oonkin kaks viikkoa ihan yksinään täällä, ja sitten kotiin... Ihanaa lähtee kattomaan ystäviä pitkästä aikaa taas! Ihan huippua oikeastaan, tosin tulee tätäkin paikkaa taas ikävä... Tekisivät nyt päätöksen sen työpaikan suhteen...
Täällä on taas huomannu miten helposti sitä oikeastaan huomaamattaan ystävystyy uusien ihmisten kanssa. Neljä ihanaa uutta ystävää olen saanut, ja viimeistään kesällä kokoonnutaan sitten jonnekkin!
Nykyisiä työkavereitakin tulee ihan kamala ikävä, toivottavasti oikeesti pääsen tänne. Nuiden ihmisten kanssa ois niin kivaa tehdä oikeesti töitä, kaikki omalla tavallaan hulluja hönttejä, ei mitään tosikkoja, ja mikä parasta niiden kanssa voi keskustella ihan mistä haluaa. Ihania, välittömiä ihmisiä <3
Bilettäminenkin loppuu, maksa kiittää. On päässy lähtemään täällä tuo juominen vähän lapasesta, mutta "tällaista on ehkä olla nuori" ja sitä rataa. Mukavaa on ollu, huippuja keikkoja on nähty ja vielä ainakin yks keikka tulossa. Saa nähdä rauhottuuko sitä sitten viimeisiksi viikoiksi, ettei yksinään lähde minnekkään. Sitten ei tosin pystyis tekemään edes katoamistemppuja, mikä on vaan hyvä.
Tästä ajasta jaa kyllä taas niin paljon käteen, ettei voi edes uskoa. Kolme kuukautta on niin lyhyt aika ja silti tää ollu yks elämäni parhaimmista kolmesta kuukaudesta. Uskomatonta miten oikeasti voi näin lyhyessä ajassa joistakin ihmisistä tulla korvaamattoman tärkeitä ja miten pystyy ihmiset jättämään jälkensä toisen sydämeen. Kyllä tulee ihan kamala ikävä: Sini<3, Susku<3, Jasu<3 ja Kassu<3
Nyt tarttee vielä ottaa ilo irti viimeisestä yhteisestä viikosta, ja sitten vielä kahdesta viikosta yksinään. Mikä tuskin on ongelma...
---
Tulipas aika ällöttävä teksti, mutta kyllä mie sen ihan tosissaan kirjotin ja vieläpä selvästä päästä. Ei moni mun tunteva uskois, mutta minkäs teet, mulla on kerrankin ollu ihanaa näin pitkän aikaa yhteen putkeen, eikä jaksa masentua vielä, kyllä tässä ehtii!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
