lauantai 3. huhtikuuta 2010

ensimmäiset heiheibileet takana... ...toiset edessä!

kyllä koetellaan itkurefleksiä taas, torstaina oli Sinin ja Suskun läksiäiset ja perjantaina vielä tyttölöisten heipat bussilla, oli jo niin lähellä et tulee itku, kun tulee ihan kamala ikävä. Kaks kuukautta oltu yhdessä ja tottakai aika on menny liian nopeeta kun on ollu niin ihanaa! Ens viikolla vielä edessä toiset heiheibileet, ja heipat bussilla, kamalaa...

Sit oonkin kaks viikkoa ihan yksinään täällä, ja sitten kotiin... Ihanaa lähtee kattomaan ystäviä pitkästä aikaa taas! Ihan huippua oikeastaan, tosin tulee tätäkin paikkaa taas ikävä... Tekisivät nyt päätöksen sen työpaikan suhteen...

Täällä on taas huomannu miten helposti sitä oikeastaan huomaamattaan ystävystyy uusien ihmisten kanssa. Neljä ihanaa uutta ystävää olen saanut, ja viimeistään kesällä kokoonnutaan sitten jonnekkin!

Nykyisiä työkavereitakin tulee ihan kamala ikävä, toivottavasti oikeesti pääsen tänne. Nuiden ihmisten kanssa ois niin kivaa tehdä oikeesti töitä, kaikki omalla tavallaan hulluja hönttejä, ei mitään tosikkoja, ja mikä parasta niiden kanssa voi keskustella ihan mistä haluaa. Ihania, välittömiä ihmisiä <3

Bilettäminenkin loppuu, maksa kiittää. On päässy lähtemään täällä tuo juominen vähän lapasesta, mutta "tällaista on ehkä olla nuori" ja sitä rataa. Mukavaa on ollu, huippuja keikkoja on nähty ja vielä ainakin yks keikka tulossa. Saa nähdä rauhottuuko sitä sitten viimeisiksi viikoiksi, ettei yksinään lähde minnekkään. Sitten ei tosin pystyis tekemään edes katoamistemppuja, mikä on vaan hyvä.

Tästä ajasta jaa kyllä taas niin paljon käteen, ettei voi edes uskoa. Kolme kuukautta on niin lyhyt aika ja silti tää ollu yks elämäni parhaimmista kolmesta kuukaudesta. Uskomatonta miten oikeasti voi näin lyhyessä ajassa joistakin ihmisistä tulla korvaamattoman tärkeitä ja miten pystyy ihmiset jättämään jälkensä toisen sydämeen. Kyllä tulee ihan kamala ikävä: Sini<3, Susku<3, Jasu<3 ja Kassu<3

Nyt tarttee vielä ottaa ilo irti viimeisestä yhteisestä viikosta, ja sitten vielä kahdesta viikosta yksinään. Mikä tuskin on ongelma...

---

Tulipas aika ällöttävä teksti, mutta kyllä mie sen ihan tosissaan kirjotin ja vieläpä selvästä päästä. Ei moni mun tunteva uskois, mutta minkäs teet, mulla on kerrankin ollu ihanaa näin pitkän aikaa yhteen putkeen, eikä jaksa masentua vielä, kyllä tässä ehtii!

1 kommentti: