Tää on mun elämä, päivääkään en vaihtais toiseen...

Muilla tuntuu olevan jo kaikki valmiina.
Tutkinnot ja perheet farkkuauto parkissa.
- Mut mä vielä etsin omaa paikkaa.

<3

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Oon nyt kuukauden sisään ollu kipeenä n. 3 erillistä kertaa.

Aluksi oli pieni flunssa, pääsin yllättävän vähällä, vaan 3päivää sariaana. Oli pieni tauko ja kuume nousi takasin ja kurkku oli kaamean kipee, se meni ohi 2 päivässä...

Nyt taas nousi eilen kuume ja menin suorilla Pudiksen terveyskeskukseen ja ne otti sit nielunviljely näytteen..

Tänään piti soittaa tuloksista, eka soitolla tulokset ei ollu valmiita, tokalla soitolla tulokset ei ollu valmiita ja kolmannella kerralle tulokset oli epäselviä, että pitää sitten soittaa huomenna uudelleen...

Oikeenkin mukavaa... Sitten kun huomenna soitan, niin selviää että mulla ei oo mikään hätänä, tai sitten ne on hukannu mun näytteen tai sen tulokset...

Ens viikon perjantaina mun on OLTAVA terveenä ja antibioottikuuri-vapaa, koska mulla on tiedossa VIP bileet!!! HEMMETTI!!!

Hirveen ulkopuolinen olo...

Se on jännä miten sitä voi tuntea kuuluvansa johonkin "porukkaan" joka on kauempana ja näkee harvoin, mutta sitten tuntee ittensä ulkopuoliseksi niiden kanssa joita näkee suurimman osan päivästä...

Myönnettäköön, että tällä kertaa se on aika paljon mun omaa syytä. En mä kouluviikolla käy just missään, eikä mua kiinnosta tutustua kylän ihmisiin, en jotenkin koe sitä tarpeelliseksi.

En mä koulussa tunne itseäni niinkään ulkopuoliseksi, mutta sen jälkeen kyllä aina välillä. Enkä mä joka päivä viiti mennä käymään saman kaverin luona, tyrkyttämässä omaa seuraani, se tuntuu säälittävältä, vaikka kyllähän sinne sais mennä. Niin on sanottu!

Ennen oli jotenkin niin paljon helpompaa, sitä hengaili samojen ihmisten kanssa päivästä toiseen, eikä sitä edes miettiny, että se ei jatkuis. Ehkä sitä just sen takia oli samassa porukassa sillon kun tiesi alitajunnassa, ettei se tuu kestään samanlaisena aina.

Oon huomannu, että enää sitä ei etsi uusia ihmisiä elämäänsä, tai yritä ystävystyä kenenkään kanssa, niin vaan tapahtuu. Sitä vaan herää siihen joku päivä, että on uusia ystäviä ympärillä, mikä ei tietenkään ole huono asia...

Mut itse ei ainakaan enää koe tarpeelliseksi sitä että etsisi uusia ihmisiä elämäänsä. Mun elämässä on jo nyt niin ihania ihmisiä, ettei siihen oikeen mahdu eikä tarvii lisää.

Ja niin harva ihminen ymmärtää mua. Mä pidän yhteyttä sillon kun muistan, muistan kavereita kuitenkin mielessäni joka päivä, ja hengailen sillon kun jaksan eli kerran viikossa on aikalailla maksimi. Mä oon niin itsenäinen ja tykkään olla yksin, mut silti mä tiedän että mulla on oikeita kavereita, joilla on aikaa mulle sitten kun mulla on tarvis. Ja mä ymmärrän, ettei kaikki uudet ihmiset ihan ymmärrä sitä!

Tulipas sekavaa, no pistetään KAIKKI kuumeen piikkiin!!!

HAISTA-VITTU!!! -päivä

Kylläpä on niin hemmetin levänny olo...
Nukkumaan joskus yhen aikaan ja unta sain joskus viideltä.
Mietin mun elämää ja sitä kuinka perseestä se on.
Kun pääsin lopputulokseeni (ks.edellä) ei nukkumisesta tullu yhtään mitään.

Ai että on sitten kivaa tajuta asioita.
Kiva tajuta, että KAIKKI muuttuu...
Eihän kaikki nyt voikkaan pysyä ennallaan,
mutta onko kaiken ihan pakko muuttua,
just nyt tai vuoden sisällä tästä?

Muutokset on kivoja, mutta kun KAIKKI muuttuu yhtä aikaa,
Niin missä jää tilaa elää itselle, ei missään.
Kohta joutuu alottaa alusta oman elämän rakentamisen
ja tukipilareiden hankkimisen.
Ulkopuolisuuteen on kivaa herätä, tai olla nukahtamatta!

Kaislikossa suhisi, kihisi ja sihisi eilen...

Käytiimpä eilen VÄHÄN melomassa. Noin 9 kilsaa...

Alku matka meni kivasti, meinattiin vaan jäädä kiinni kun oli aika matalaa, mut muuten meni kivasti, vähän vesisadekin ärsytti, mutta ei sekään ollu mitenkään ylitsepääsemätöntä.

Kodalle asti kaikki oli vallan mukavaa, eli ensimmäiset 6 kilsaa. Oli OIKEESTI kiva olla kanootilla melomassa. Kodalla tehtiin ruokaa trangialla, ja oli muutenkin ihan mukavaa...

Matkan piti siitä jatkua suoraan, niinku meille sanottiin *menette vaan suoraan kohti tuota siltaa* no mehän toteltiin tätä käskyä kirjaimellisesti. Huomattiin että edessä oli kaislikkoa, mutta niin oli melkeen koko matkan, joten eipä siitä suuremmin murehdittu, ei ennenku oltiin kahdella kanootilla jumissa keskellä loputonta kaislikkoa.

Meinas huumorintaju loppua, kun kaislikosta meinas loppua vesi, lopussa vettä olikin elää 5 senttiä. Oltiin siis ihan jumissa siellä. Ei ollu paljon vaihtoehtoja ku hypätä pois kyydistä ja kiskoa kanoottia eteenpäin. Toinen vaihtoehto ois ollu pakittaa, mutta sinne päin oli pitempi matka ja me oltiin siinä vaiheessa jo niin väsyneitä ja työnnetty itteämmä meloilla eteenpäin seisoen kanootissa, että vitutti ihan sairaasti. Siinä sitä sitten vedettiin ja työnnettiin kanootteja eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.

Lopulta päästiin takasin veteen, siinä vaiheessa olin reisiä myöten märkä ja polvia myöten mudassa. Ai että mä nautin! Loppu matkan melominen olikin sit ihan pala kakkua sen rinnalla mitä se oli kaislikossa. Perille päästiin ja päätin, etten vittu ikinä enää melo...

Rannalla tuli heiteltyä kommentteja puoleen jos toiseen, mutta ei mennä nyt siihen. Sillon vaan keitteli niin perkeleesti, ettei jaksanu enää olla kohtelias...

Oli puhetta että pitäs sama reissu tehä uudelleen, kun pojilla on opinnäytetyö siitä, MEIDÄN LUOKKA EI OLE MUKANA!!!
Mun melomiset on niin melottu ainakin toistaiseksi!!!

Jos joku väittää että matkailu ei avarra tai että me ei tehdä matkailupuolella mitään, ON NIIN VÄÄRÄSSÄ!!

Mä löysin ainakin ihan uusia vitutuksen ulottuvuuksia siellä keskellä kaislikkoa!!!

Tyhjä olo!

Alle puolessa vuodessa olen saanut päätökseen yhden maailman ihanimmista, kauneimmista ja hienoimmista kirja sarjoista. Twilight Saga. Viimeinen osa oli ehkä kaikista kaunein, kun taas toinen osa oli koskettavin. Kun viimeisen kirjan viimeisellä sivulla luki THE END tuli jotenkin tyhjä olo, nyt se on ohi, eikä sitä ole enää lisää.

Täytyy hommata itselle myös toinen ja kolmas kirja, ihan sama missä muodossa, ja ihan sama millä kielellä niin sit voi lukea ne uudelleen ja uudelleen!

Täytyy myös vakavasti harkita Midnight Sunin lukemista, sitä ei tosin ole kirjoitettu loppuun asti, mutta ei se haittaa, kyllä sekin auttaa tähän tyhjyyteen...

Onneks kaikista kirjoista ei oo vielä elokuvia, niin ompahan ainakin jotain mitä odottaa. Marraskuussa tulee Uusikuu, ja toivottavasti vuoden sisään tulee myös Epäilys ja Aamunkoi <3

EI MALTA ODOTTAA!!!

Ei, maailmassa ei todellakaan ole mitään suurempaa voimaa kuin rakkaus!

MITEN NÄMÄ URPOT AINA LÖYTÄÄ MUT???

ei hyvää päivää, seuraavaksi "keskustelu" minun ja jonkun tampereen lahjan maailmalle välillä IRC-Galleriassa:

Tampereen-lahja-maailmalle: Haluutko mun mesen
Minä: Tuossapa se näkyy sun tiedoissa ihan selkeesti :)
Tampereen-lahja-maailmalle: No haluutko ottaa sen siit
Minä: Muuten kyllä, mutta en käytä meseä enää kovinkaan paljon
Tampereen-lahja-maailmalle: No käytätkö sit jos näytän sulle munaa
Minä: Luultavasti lopetan käyttämisen kokonaan
Tampereen-lahja-maailmalle: No mikäs vika mun mulkus on
Minä: Ei varmaan mikään, lähinnä siinä on jotain vikaa että sä haluat esitellä sitä ihmiselle ketä sä et tunne
Tampereen-lahja-maailmalle: Vilauttelu kiihottaa
Minä: No sehän selittääkin sitten...
Tampereen-lahja-maailmalle: Mut jos sua ei kiinnosta nii ei sit
Minä: Kiitti tarjouksesta, mut kyl mä nyt jätän väliin.

täytyy vakavasti alkaa harkitsemaan poistumista IRC-Galleriasta!

Ystävyys on sitten jännä homma...

Kävin kyläilemässä Pudiksella Eevan luona, ja siellä tulee aina niin hyvä mieli ku sinne saa tulla ja olla niin kauan ku haluaa ja millon haluaa. Harvalle kaverille/ystävälle enää voi niin mennä.

Tässä vaiheessa elämää sitä alkaa huomaamaan mitkä kaverit tulee pysymään siinä läpi elämän ja mitkä ei. Joillain on sitä aikaa ja joillain ei. Joillekkin sitä on edelleen se viimeinen soittolistalla, ja pakko myöntään, että se alkaa hyvinkin paljon vituttamaan tässä vaiheessa. Vaihtopenkillä istujana ei oo helppoa, ei todellakaan! Tulkaa ite kokeileen!

Se on niin jännä miten ihmiset poistaa toisia ihmisiä omasta elämästään, ihan sillä perusteella, ettei niiden elämä ole samassa pisteessä kuin omansa, mutta sitten taas oikeat ystävät on sun ystäviä, vaikka sun "tilanne" elämässä ois mikä tahansa. Kaikkien elämä ei vaan etene samallalailla, eikä se oo oikeille ystäville mikään ongelma... Ja kaikkien elämä ei vaan etene edes niiden omien suunnitelmia mukaan! Elämällä on niin julma huumorintaju!

En ala nyt mitään nimiä heittämään kehään, koska se ois liian selvää, epäkohteliasta, eikä kuulu mun tapoihin dissata ihmisiä netissä! Osa ainakin tietää mihin ryhmään kuuluu, ihan oman käytöksensä takia, osa on tyhmiä ja elää torjuen tosiasiat, ja osa on taas onnellisen tietämättömiä mistään koska ne ajattelee vaan itteään.

Täytyy lopettaa tää tilitys, ennenku menee liian teiniksi ja säälittäväksi...

Kiitos ja kuulemiin<3

*on mulla asiat joskus osuneet kohdalleen,
se saattoi vahinko olla eikä tapahdu uudelleen*

*luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen,
se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.*

MIKSI TÄMÄ UNIVERSUMI ON MUA VASTAAN!!!

Alotetaan hyvillä uutisilla, kävin tänään kampaajalla ja nyt mulla on vallan kivat uudet hiukset, hiema emo-rock henkiset mut mii laik it! <3 ...

Universumista. Se vois olla mun puolella joskus. Kaikki alkoi Kesäkuun alussa kun varasin Breaking Dawn kirjan kirjastosta, olin toisena jonossa, joten laskeskelin saavani kirjan heinäkuun loppuun mennessä. Olin oikeassa, kirja olisi pitänyt palauttaa kirjastoon jo 22.7 muistaakseni. Se vitun runkkari lukija ei vaan ole palauttanu sitä. Ja mun suunnitelmiin kuului lukea kirja ennen Pudikselle muuttoa taas. SO NOT GOING TO HAPPEN! Tänään soittelin Jennille, jolla on kyseinen kirja omana, että oisko mitään jakoja saaha sitä lainaan, no EI oo, kun se on jollain sen perhetutulla lainassa. Ei saatana minkään valtakunnan mäihää ole mulla!!!! Kun pääsen kaupungille ja kirjakaupan lähelle käyn ihan sata varmasti ostamassa sen kirjan! MAKSO MITÄ MAKSO!!! Kyllä syö niin naista!

Ai niin Facebook kerto eilen et Zen Cafen Tavallaan jokainen on surullinen on mun biisi, no pitihän sitä sitten kuunnella ja pakko myöntää et tulipa vähän parempi mieli siitä, vaikka se nyt ei oo mikään happy-happy-joy-joy biisi! Tykkäsin<3

*En ole mitään mitä minusta luulet, en edes mitä suostun kertomaan*

... niinhän se vaan menee...

Ah, elämä, hyvinkin vittumaista toisinaan...


-mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä-

KERRANKIN!!!

Kerrankin mun hiljaa sisällä pidetyt kirosanat ja kiehumiset on tuottaneet tulosta. Tahdon voima toimiikin siis joskus? Asia ei ole sen suurempi kuin että Singstar Suomipopin saa PS2, kun se alunperin ihan vaan mua kiusatakseen, julkaistiin VAAN PS3 ja sehän söi naista aika vitusti. En tee tolla omalla pleikkarilla muutaku pelaan Singstaria, ja mieluiten sellasia missä ois PALJON biisejä jotka edes suunnilleen tietää, ja ne ois suunnilleen suomeksi, että niitä vois suunnilleen laulaa.

Nyt tässä perjantaina odottelen kun tulee palkka (vittuku sanoin äitille, että ei tartte maksaa sitä ku vasta sillon, TYHMÄTYHMÄTYHMÄ). No perjantaina muutenkin meen sit kaapunnille ja ostan kaikkea kivaa, niin jos tämä oma olotila ja fiiliskin lähtis nousuun. (onko olotila ja fiilis sama asia?)

Oon siis tosiaan ollu vähän vittumaisella ja masentuneella tuulella jonku viikon. Ei mitään suurempaa tai pienempääkään oo sattunu, en vaan oo oikeen saanu nukuttua, ja no ihmiset kyllä tietää mitä nukkumattomuus mulle tekee. VINKKI: ei hyvää!!! pitää kattoo, miten kauan tällä kertaa kestän tätä huonosti nukkumista, viimeksi meni reilusti 3 kuukautta ennenku havahduin horroksesta. Nyt ei passaa jäädä niin kauaks aikaa venaan...

Tänään alko selkäkin vittuilee, issias vissiin taas vaihteeksi, tai no on siitä jo monta vuotta kun se viimeksi vittuili. Jos vielä pahenee niin toivottavasti ne nyt lähettäs mut selkäkuviin, oon ihan vakuuttunu et siellä on jotain vikaa. Aina jos pitää olla selän päällä kauan ja epäergonomisessa asennossa, esim tiskatessa niin selkä kipeytyy alle 5 minuutissa, ja se ei vaan ole normaalia, mut sit taas kävellessä ei tunnu missään, ja taas pyöräillessä sattuu niin vitusti että itkettää... Se on ollu aina kyllä, jo ihan pienestä asti. nyt vaan ehkä pahentunu.

Ai niin FUCK, jotku on löytäny tiensä mun blogiin, ihan kommenttejakin tullu. Vähänkö tulee nyt paineita kirjottaa jotain ihan mahtavan hienoa ja loistavaa... Mut toisaalta jos allekirjoittaneet ovat lukeneet ensimmäisen blogin, ne tietää ettei kannata odottaa juurikaan mitään, eipähän ainakaan pety...

Olipa sekavin tilitys aikoihin, ehkä lopetan enneku menee sille tasolle, etten ymmärrä tästä itsekkään yhtään mitään (vähän niinku ei Keanu Reeves tajua Matrixista itekkään yhtään mitään ;).) PS. mä tajuan Matrixin! oon NERO!

Neljäs päivä vessa remonttia..

Tää vessa remotti kasvattaa ennen kaikkea vessan tarvetta, luonnetta ja vitutusta. Kyllä sitä ihminen on niin hieno perse, että tarttee oikean vessan. Remontin pitäis olla huomenna valmis, mutta vessaa ei saa käyttää kuitenkaan ennen lauantaita... Jos oisin tämän tienny vielä sillon ku remppa ranet oli täällä, oisin pakottanu ne tekemään työn loppuun tänään, että huomenna pääsis jo aikusten oikeeseen vessaan.

Onneks ei sentään ihan sissi meiningillä olla menty tätä 4 päivää. On tollanen über hieno Biltemasta ostettu kemiallinen vessa. Tosi pieni kompakti paketti, mutta sitäkään ei käytä ku vasta sitten kun on ihan PAKKO. Tyyliin kun ei uskalla enää hengittää niin sit on jo pakko mennä. Muuten sitä käy hyvin vähän vessassa. Oikeita vessoja käyttää aina kun niihin vaan pääsee. Eli tosi harvoin.

Ihminen kyllä oppii arvostamaan pieniä asioita, kun joutuu elämään ilman niitä...

WOU!

Ompas menny aikaa sitten siime päivityksen. Tähän on kaksi mahdollista syytä: on tapahtunu liikaa liian lyhyessä ajassa tai sitten ei vaan oo tapahtunu mitään..

Tällä kertaa syy on ensimmäinen. Viimeisen 2 kuukauden aikana olen "laittanut" välit poikki biologiseen äitiini, ja tapellut asiasta useammankin asiaan kuulumattoman ihmisen kanssa. En ala tänne vuodattamaan koko juttua, koska se on pitkä, monimutkainen ja pitäis olla asian osallinen että sen ymmärtäisi.
Viimeiset 2 kuukautta olen ollut myös koulussa/töissä joten ei ole ihan kamalasti ollut aikaa sitoputua tähän blogiin. (onneksi tätä ei lue kukaan)

Nyt tuli sellanen olo että on pakko vähän kirjottaa. Viime vkloppuna oltiin tyttöjen kanssa Simerockissa, ja oli kyllä ehkä joku paras vkloppu mun elämässä, ehottomasti TOP 5 joukkoon pääsee ansaitusti. Ostin festareilta vaikka mitä kivaa, mm. happoradion Che Alfred paidan, joka on vallan komea, uuden kaulaliinan ja käsirautakaulakorun. Vallan makeaa siis...

Mahtavia keikkojakin tuli katsottua kaikki 3 päivää, mutta kyllä Happoradio oli ylitse muiden. Melkein tuntia ennen keikkaa ankkuroin itseni, yksin, eturiviin kahden teinilauman väliin. Teinit oli laitkoja ja istu maassa, katsoen pois päin lavalta, ja voi että mitä ne menettikään, Aki, AH, Markku ja basistisijainen hiilas kamoja ja pyri lavalla melkeen koko tunnin ennen keikkaa. Siinäkään vaiheessa ei tuntunu teinejä kiinnostavan kun pojat veti pienen soundcheckin... Mä en ois missanu tätä hengailu aikaa mistään hinnasta. Tästä voi siis päätellä, että eturivi paikat oli varattu vain sen takia, että ne oli eturivissä. Mä olin siinä eturivissä ihan sen takia kun lavalla sattui olemaan ehdottomasti lempibändini. Olin myös niin ovela siinä heiluessani, että sain raivattua tilaa myös kaikille kavereilleni. Että en mä ihan turha kaveri olekkaan!

Nyt viikko festreiden ja tuon ihana keikan jälkeen, olen edelleen ihan rakastunut koko happoradion tuotantoon, ja olenkin pääosin kuunnellu vain niiden biisejä. Koko MP3ssakin on vain Happoradiota, kaikki levyt ja sinkkujen B puolet. NAM<3 Olen myös jäänyt koukkuun Happoradion vieraskirjaan, mutta uskon pääseväni siitä irti. Riippuen tietenkin mitä Aki vastaa mun kirjotuksiin, että "täytyykö" niihen heittää jotain takasin!

Mutta nyt ei kyllä auta ku lopettaa tämä ihkutus, ei oo tervettä. Kait. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti.

Täytyy mennä "töihin"...

ehkä seuraava päivitys tapahtuu jo huomenna, mutta todennäköisesti ei...

!!! ARGH !!!

Alkaa pikku hiljaa ärsyttään ihmiset, jotka valittaa ettei ne muka ikinä nää mua ja varsin hyvin tietävät että en ehdi viikolla ketään näkemään, ihan vaan sen takia kun oon asuntolalla, enkä Oulussa.

Sitten kun ehdotan että nähdään joko perjantaina tai lauantaina, niin yllättäen ne onkin ihan varattuja päiviä, vaikka kyseiset ihmiset tietää myös että muina päivinä se ei vaan yksinkertasesti onnistu.

Oonkin nyt päättäny, etten kysele kenenkään kuulumisia ja tekemisiä, saa ihmiset järjestää aikaa niille päiville kun mulle käy. Koska mä en nyt vaan voi kesken koulu viikon lähteä täältä kovinkaan kauas, varsinkaan kun ei ole autoa. Muut ehtii kyllä samassa kaupungissa asuvia kavereita nähdä kaikkina muina 5 päivänä kun mulle ei käy.

Ja mikähän siinäkin on, että muiden kanssa voi tehdä mitä vaan, mutta mun kans käydään vaan hikisellä kahvikupilla. Sitten kehuskellaan kuinka kivaa on ollu jossain, ja ihmetellään suureen ääneen miksen mä oo ollu mukana. Varmaan sen takia kun kukaan vitun urpo ei oo pyytäny tai kertonu mistään suunnitelmista.

Ja sitten kun taas suunnitellaan, niin sitten samana iltana päätetään että ei lähetäkkään minnekkään. Ja sitten seuraavana päivänä saakin kuulla että ollaan oltu jossain, sovtulla porukalla, ilman mua. Tosi hienoa. Ei tartte esittää kaveria jos ne on niin vitun vaikeeta. En mäkään pyydä enää ketään minnekkään, siinäpän ootta sitten. Turha tulla iniseen...

Tekis mieli vaan avautua kaikille, huutaa ja raivota hulluna...

mutta eiköhän tässä ollu taas hetkeksi pientä "tilitystä" ja hieman teini henkistä angstia...

---

PS. ei saatu ees varotusta vappu bileistä, VIELÄ! ollaan kyllä oltu ku tulisilla hiilillä, mutta ei oo kukaan sanonu mitään... onneksi...

PPS. Huomenna näyttö, ja ylihuomenna kans...

PPPS. Vedän kyllä kalsikset kotona vkloppuna, ihan salettiin!!!

vappuVAPPUvappu

tuota noin niin, mistähän sitä aloittas...

Torstai meni aika lailla ihan putkeen, tai no ei ihan, kouluarvosanoilla joku 7-, että ihan semi ookoo, niinku nykyajan nuoriso tapaa sanoa. Päivällä siivottiin asuntola sellaseen kuntoon, että kehtaa ketään sisälle päästää. Laitettiin myös asianmukaiset vappu koristelut. Mulle tehtiin Vappu tukka a.k.a Mertzi 2.0, sekä kiva pinkki meikki.

Alku ilta meni todella ihan putkeen, mukava hengailua ja Singstarin laulamista. Perus juominkia ja hengailua kavereitten kanssa. Siinä kymmenen maissa tajusin sitten, et pitäs lopettaa laulaminen, ja niin sitten tehtiinkin. Valitettavasti tässä päätöksessä e pysytty. Yritin sanoa että vartija tulee ihan varmasti äymään jos me möykätään ja niinhän se sitten tuli kun tytöt laulo vähän lisää. Ei hyvä, ei ollenkaan! Kämppis möläytti vähän liian väärin ymmärrettävän lauseen ja luultavasti ollaan puhuttelussa sitten kun tulee maanantai. Varotus tästä varmasti tulee kun oli alkoholia asuntolalla, oltiin me humalassakin, mutta ei se setä meitä puhalluttanu, niin ei se voi siitä ainakaan varotusta lyödä. Maanantaita odotellessa.

Välikohtauksen jälkeen alkoi se kyydin hankkiminen baariin, itellä ei ollu fiilinkiä lähteä sinne, niin päätin että jään kotiin. Nämä mun uudet Pudiksen kaverit ei ilmeisesti tienny että oisin ihan hyvin voinu jäädä yksin tänne, niin ne hommas sellasen kyydin mihin miekin mahun niiden mukaan ajeleen jotka ei kans menny baariin, kivoja ihmisiä<3. Siinä sitten pari kiekkaa istuttiin auton kyydissä ja menin sit kaverin ja sen poikakaverin luo istuskelemaan kun kuski lähti viemään muita nukkumaan ja ite kans nukkuma hommiin. Siinä sitten keksittiin päissään että lähdetään kans paikalliseen, ja niin tehtiin. Pakko myöntää että en ois ikinä uskonu että baariin ois pitäny jonottaa klo 02.15, ainakaan pudiksen kokosessa kaupungissa! Mutta tulipahan sekin koettua.

Baarissa oli kyllä ihan ok kivaa, tiettyyn piteeseen asti. Istuskeltiin ja sattumalta löydettiin kämppis ja sen poikakaveri. Tai siis ne käveli meidän pöydän ohi, ja piti vähän huutaa että ne känniääliöt tajus ;). Siinä sitä sitten eksyttiin tanssilattialle ja ilman turhia yksityiskohtaisia selityksiä, jouduttiin tappelun keskelle, pitämään tappelupukareita irti toisistaan. Toinen näistä kavereista huitas muakin silmään, mut minkäs teet. Ei oo onneks mustana, vielä. Tämä samainen kaveri heitettiin myös ulos baarista sen riehumisen takia. Loppu ilta meni ihan kivasti. Siihen asti kunnes selvisi ettei meillä kellään ole kyytiä asuntolalle, ei muutaku apostolin kyydillä matkaan. Kyllä siinä mieli virkustuu ja laskuhumala/krapula yllättää kun kävelee 5 kilometriä. Oli huumori loppua kyllä aika lyhyeen, mutta onneks se matka loppu ja päästiin perille.

Kämpillä piti sitten tietty tehä ruokaa, tai siis lämmittää. Otin myös kokiksen kaapista ja vein valmiiksi sängyn viereen. Kävin suihkussa ja pitihän sitä pikku oksut ottaa ennen syömistä. Ei oo muuten helppo oksentaa tyhjästä mahasta. Karkean arvioni mukaan nukuin pari tuntia kunnes tuli ylitsepääsemättömän paha olo ja oli pakko käydä oksentamassa jopa ne 2 desiä kokista mitkä olin saanu juotua. Sen jälkeen olo helpottu kummasti, ja sainkin nukuttua pitkään. Kun heräsin, en uskaltanu varmaan tuntiin liikkua kun pelkäsin että paha olo ja jysäri iskee sillä sekunnilla. Pääsin kuitenkin ylös loppujen lopuksi ja sain tehtyä ruokaa (mistä piti muuten syödä 2 päivää) ja söin melkeen kaiken. Ei sillä että ois ollu nälkä kun ei 24 tuntiin ollu saatu syötyä, vaikka baarista tulessa olin lämmittäny ruuan, en vaan pystyny syömään sitä!

Tänään pelkäsi tosissaan, että en kuolekkaan. Oli niin makia olo. Vanhemmiten krapula pahenee ja liskodiskot lisääntyy. Ens yötä odotellessa. Mun liskodiskot tulee yleensä vasta krapulan jälkeen. Tänään ei oo kyllä muuten ollu pelkokrapula päällä, että jospa sitä säästyis liskodiskoltakin.

Yötä odotellessa...

over and out...

Long time, no message...

Onpa taas kulunu vähän aikaa viime päivityksestä. Saattaa suurilta osin johtua siitä, ettei mun elämässä ole taaskaan tapahtunut mitään merkittävää. Viime viiko torstaina otettiin pienet viini-humalat kämppiksen kanssa, mutta se oli aikalailla siinä...
Perjantaina näin Tanjaan pitkästä aikaa, ja oli sairaan kivvaa hakata photo playtä taas vaihteeksi. Muuten on ollu kyllä ihan normi hommia, eli ei mitään, vkloppu oli ja meni... Koulua on ollu ja tullu..

Eilen selvis että tänä keväänä ei enää oo yhtä verkkokurssia mikä TODELLAKIN pitäs saada käytyä, mutta eipä oo mun vika kun sitä ei enää järjestetä. Pitää ilmottautua syksyllä heti ensimmäiselle mahdolliselle kurssille. Onneks meidän koulun maksaa sen, äiti ei vieläkään tiedä tästä mun haaveesta X mitään, eikä saakkaan tietää ennenku kaikki on valmista. Ja jos se ei sitten suostu auttamaan, minkä kyllä ymmärrän tosi hyvin, ei voi mitään. Mie otan sitten opintolainan. Koska tää on niin sellanen juttu mistä en todellakaan aijo luopua, ellei jotain TODELLA dramaattista satu... En aijo selittää tästä täällä tai missään muuallakaan enempää ennenku kaikki on kohdillaan, ettei kohtalo kuse mua linssiin niinku yleensä.

Oltiin tänään muuten syötteellä. Meillä oli joku liikuntapäivä hässäkkä, jonne kaikkien piti lähteä. Tuli vähän peruskoulu olo. Mutta ei siinä, pienten ennakkoluulojen jälkeen päivästä tuli yllättävän kva. Nuorruin noin 17 vuotta kun laskin pulkkamäkeä pitkästä aikaa. Piti kyllä olla vähän lain suojaton ja laskea laskettelu rinteessä, koska pulkkamäeksi tarkotettu pikku nyppylä oli niin ihan sairaan säälittävä... Mutta ihan SAIRAAN KIVAA OLI!!! ja seurakin oli kyllä mitä parasta, hyviä juttuja ja "hyviä" juttuja!

huomenna aamusta kouluun(kerrankin)..
pakko mennä kohta nukkumaan, että saa edes joskus nukuttua(on vähän univelkaa)...
mutta sitä ennen luen kyllä Uusikuu kirjaa, jonka lainasin kirjastosta<3

Eka koulu viikko takana...

Pitäisköhän kerrata tapahtumia, joita ei oikeastaan ole...

Sunnuntai:
Hiilauduin takasin asuntolalle ja istuin ja ihmettelin pizzaa syödessä, että mille sitä alkas. En alkanu millekkään...

Maanantai:
Kouluun heti aamusta hakemaan lukkari, ja todeta että se on oikeastaan tyhjä! Hieno homma, näin niitä kursseja oikea oppisesti sijotellaan! No piti sitten ottaa Ilmaisutaito vapaaehtosesti, ja heti kun nimi oli listassa kävi ilmi, että pitää osallistua kevät juhlan ohjelmaan. No eipä se silleen haittaa, mutta viime vuoden kevät juhlan yleinen nolaus ei oo vielä haihtunut kokonaan muistitsta. Se joka ei tiedä mitä siellä tapahtu, ole iloinen siitä!

Tiistai:
hmm, kämppis tuli takasin Pudikselle, ja nähtiin ekaa kertaa yli 8 viikkoon! Mentiin yhessä syömään, ja hyvin pian meidän jutut muuttu hyvinkin ala-arvoisiksi, niinku aina ruokalassa! Koulun jälkeen hiilauduimme sitten Pudiksen, ah niin ihanaan keskustaan, ja STlle kahville, joka on melko normi hommia. Sen jälkeen ei ollu yhtään fiilistä lähtee asuntolalle (tiedän, hyvin yllättävää) joten mietittiin meidän kaikki tutut läpi (joita on ehkä 3) Viimein päädyttiin soittamaan Eevalle ja mentiin sitten sinne katsoon pientä ja ihanaa Hilda tyttöä<3. Oli kyllä sulonen lapsi, ja kuten kaikki lapset se alko itkeen noin 5 sekunttia sen jälkeen kun tuli mun syliin! WOHOO!! TOP THAT!!! Visiitin aikana päätettiin että lähdetään korkkaamaan uus, vasta avattu baari! Se on oikeesti tosi siisti juttu Pudiksella, nyt siellä on siis jo ihan valinnan varaa että miten tekee baari kierrosta! 2 baaria, JEE! Kurenkoski oli kyllä kiva paikka, siellä vois oikeen viihtyäkin! Muutaman tuli siinä sitten nautittua! Kyllä siideri on vaan hyvää kevätpäivänä! Siellä oli sellanen söpö vuffekin, ja se tykkäs musta, oli sylissäkin hengailemassa vaikka kuinka kauan! Muutamien jälkeen hiilauduttiin kauppaan ja sieltä sitten asuntolavalvojan kyydillä asuntolalle. Normi hengailua ja ruuanlaittoa, sekä leffan kattomista!

Keskiviikko:
hmm... kouluun vasta ruokailuun, iltapäivällä "pientä" väittelyä opettajan kanssa, joka ei suostunu tajuamaan meidän näkökulmaa, mutta meidän piti ymmärtää että herra opettaja on oikeassa. Normi tunti siis. Iltapäivällä oli työssäoppimiskansioiden palautus (pitäs varmaan alkaa tekemään niitä tehtäviä tässä) ja sit kaikki sai kertoa missä ne oli harjottelussa ja mitä ne on tehny siellä! Oli kivvaa!!! Koulun jälkeen olikin Asuntolatoimikunnan kokous, jossa toimikuntalaisia oli paikalla mie ja Seija, WAU miten hirveesti. Siinä samalla sitten saatiin kysyttyä omia huoneita, kun kerran asutaan meidän rivitalo solussa kahdestaan, että onko meidän myös ihan välttämätöntä asua samassa huoneessa. Ei ollu, ja mikäs sen hienompaa! Päätettiin muuttaa mun kamat ulos sieltä! Ennen muuttoa lähdettiin kylällä käymään, postissa, ja siitä sitten taas Kurenkoskeen. Meidän ihana Ipa oli töissä niin päästiin käymään myös vielä remontoitavassa yläkerrassa, ja todellakin korkattiin tanssilattiakin! Tällä kertaa tyydyttiin vaan yksiin juomiinkin. Tosin yksien jälkeen mentiin sitten STlle kahville. Ei sillä että asuntolassa ois tylsää, mutta Pudiksen keskusta on vaan niin WAU! (lue: ainakin parempi kuin asuntola). Asuntolalle saavuttuamme, mie alotin muuttamisen ja siinä sitten menikin aika hyvin loppu ilta! Oli jotenkin rentouttava muuttaa omaan huoneeseen, kyllä ihminen tarttee omaa rauhaa, vaikka tykkäiski asua jonkun kanssa!

Torstai:
Aika aamusta kouluun. Pakattiin autoa iltapäivää varten. Ruokailun jälkeen lähettiin sitten pilkkimään. Kyllä, ihan niinku siis kairattiin reikä jäähän ja jäädytettiin persettä istumalla ulkona ja pilkittiin. En saanu ees fisuja, perkele! Tosin en mie niitä ois voinu ees syödä, että nou hätä!
Koulun jälkeen pikapikapakkaus ja pikapikavaatteiden vaihto ja pikapikapikaisesti "lomakyytiin" linjuri asemalle ja siinä siitä sitten bussiin ja kotia päästäiseksi! Illalla istuskeltiin HSllä ja pelattiin photoplaytä Hennan ja Lindan kanssa. Oli kivvaa nähä Hennaa pitkästä aikaa, eli johonkin yli 9 viikkoon... Niin ja Lindaakin oli tietty ihan kiva nähä, vaikka se onkin Hennan kaveri...

Nyt on siis Pitkäperjantai (siis pizzaperjantai)... Perus hengailua, ja aattelin tehdä niitä koulutehtäviä (lue: EN VITUSSA TEE!!!). Huomenna lähen kaupunnille kattomaan uusia vaatteita, tarkemmin sanottuna uusia housuja. Pakko saada yhet sellase vähän leveemmät ja sit yhet sellaset baari housut.. mielellään mustat, ja ei haittaa vaikka ois jotain ketjuja tai muuta hässäkkää! Sitä siis odotellessa! Pitää käydä ostamassa myös jotain shampoota ja naamanpuhistusjuttua, ja vittu vaikka mitä... Hyvästi rahat... Niin ja kenkäkaupassakin pitäs käydä, siellä on kuulemma nilkkureita, missä on kettinkejä! EI HUONO!!!

Sitä odotellessa<3

Kotona...

Selvisin sitten hengissä perjantain bussi matkasta. Vaatimattomat 5 tuntia ja 50 minuuttia bussissa. Eilisen päivän sitten purin kaikkia laukkuja, ja voin kertoa että se on edelleen käynnissä. Naurettavinta on, että saman tien niitä kamoja pitää pakata uudelleen sen mukaan mitään ottaa Pudikselle mukaan. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Nyt pitäs saada jotain energiaa tähän hommaan, että vois purkaa loput laukut ja matkamuistot, että sais tämän huoneen suht hyvän näköseksi ennen ku pitää poistua taka vasemmalle... Ei vaan vois vähempää kiinnostaa koko homma. Ärsyttää tehä asioita, joita pitää tehdä vaan siksi että on pakko. Pakko on perseestä...

En muuten ees ehtiny näkemään kavereita tänä vkloppuna, ei sillä että joku ois ees kysyny et ehtiikö... Oulussa ei oo kauheen kaivattu olo, eihän täältäpäin kukaan edes soitellu ja kun soittelin tänne päin, ei ollu aikaa puhua tai mulle ei vastattu... No onneks Pudiksella on ihmisillä ikävä! <3

Maanantaina, eli siis huomenna pitäs mennä kouluun, enkä muuten edes tiedä mihin aikaan sinnekin pitää raahautua. Pitää varmaan illalla soitella kaikki kaverit läpi ja kysyä tietääkö niistä kukaan, monelta meillä alkaa koulu...

On muuten jo nyt ikävä Leville, tuli jo perjantaina kun istuin bussissa. On jotenkin niin hämmentävää olla kun on niin pirun tasasta, kun on tottunu kattomaan jylhiä tunturimaisemia 8 viikkoa. Kertailin kaikkia biisejä mitä on tullu kuunneltua, kuultua livenä, ihan vaan muistoksi, kaikki jotka tietää mun musiikki hulluuden, ymmärtää mua...

On muuten niin että mun Levi aikoja kuvaa kaikista parhaiten biisinä, Leevin - Unelmia ja toimistohommia, tosin Happoradion versiona. Se on ollu mun Levi biisi jo monta vuotta, mutta kyllä se nyt kiteytti aika hyvin koko 8 viikkoa *maanantai aamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinään*, niin monena maanantai aamuna oli just tuollanen olo! ja kuulimpa biisin livenäkin<3

Pakko myöntää että nuo 8 viikkoa, oli elämän parasta aikaa (melko MattiNykäsmäistä), mutta minkäs teet, nautin olosta koko ajan, vaikka työ ei ollutkaan mun unelma hommaa!!!

Ihania Lapin ihmisiä ja Britti-turisteja tulee kyllä ikävä<3

mutta nyt on se on alotettava se välttämätön, eli purkamien-pakkaaminen-prosessi! Ei projekti, koska tuo ei lopu IKINÄ!

hmm...

Viimosia päiviä lapissa vietetään, ja sekavissa tunnelmissa. On ollu ihan sairaan kivaa, ja kaikkee, mutta toisaalta on jo kamala ikävä ihania tyttöjä Pudiksella. Mie haluisin jäädä, mutta haluaisin myös nähdä kavereita, tai mikä parempaa tytöt vois tulla tänne! SE OIS JO HUIPPUA!

Pitäs vähän kerrata tapahtumia, mutta eipä niitä voi oikeen nettiin kirjottaa. Mut kaikille työssäoppijoille vinkiksi, ÄLÄ SYÖ OMASTA KUORMASTA! eikä siitä sitten sen enempää!

Mie en tiiä kumpi on haikeampaa, lähteä täältä vai jäädä tänne...
Toisaalta pääseehän tänne aina takasin, ja tytöt pysyy ihanina ja tietää millanen tuuliviiri mie olen. Ne tietää kyllä etten mie viihdy missään niin hyvin kun lapissa tai pohjosessa yleensä, ja ne tytöt tietää olevansa mulle tärkeitä kaikesta huolimatta, vaikka ei nähtäiskään hirveesti! <3
Toisaalta tytöt on taas niin ihania etten luultavasti edes tajua kaivata tänne takasin!!!

Huomenna pitäs mennä taas aamuun, ja toisaalta tosi kiva, pesen vessoja ja kuuntelen biisejä! ja vessoista sitä paitti löytyy aina rahaa! Töitten jälkeen käyn viemässä pullot kauppaan, puolet mun ja kämppiksen pulloista. Saa hynykkää, että voi ostaa perjantain linkkumatkalle juotavaa ja jottain hyvvää syötävää (lue: pupuneidin hedelmärakeita 1.50€/pussi)...

Tämä päivä on hyvä lopettaa syömiseen, saliksiin ja aikaseen nukkumaan menoon!

ARVIOINTI

Tänään oli sit se työssäoppimisen loppuarviointi.

Opettaja tuli aamusta ja miehän kilttinä tyttönä kierrätin sitä ympäri ämpäri hotellin tiloja. Arviointi keskustelussa oli mukana mie, opettaja ja Susanna, joka on mun työpaikka ohjaaja ja pomo. Sain arvosanaksi H4 ja se on mun mielestä ihan tosi hyvin. Siihen nähden, ettei mua yhtään kiinnosta koko hotellihuoneiden siivous silleen uran uurtaja meinigillä. En mie ees oottanu et saisin nelostakaan.

Miun erityisvahvuuksiin kuuluu pomon mukaan ongelmanratkaisutaidot, asiakaspalvelu, vuorovaikutustaidot, yhteistyökyky ja viestintä. Siinä mie olen kuulemma tosi hyvä. Mie en ikinä oo sitä vahvuudeksi ajatellu, mutta kai se sit tulee niin luonnostaan, ettei sitä tartte paljon ajatella. Mut kiva kerrankin kuulla kun kehutaan.

Kaiken lisäksi pomo oli sitä mieltä et se oli tosi hyvä päätös ottaa mut töihin, ja että ei kuulemma tunnu että ois harjottelijan kanssa liikenteessä, vaan et on ihan oikean työparin mukana. Kiva!

Nyt on vielä 3 päivää töitä, 1 vapaa ja 4 päivää ja sitten tämä tyttö lähtee kohti Jääliä...

kiitti ja kuitti...

Miten mulla voi olla näin huono mäihä?

Piti tänään sitten ottaa uusintana Happoradion keikka, mutta eihän niillä olekkaan sitä keikkaa täällä enää... Siellä onkin helvetin Hanna Pakarinen esiintymässä, ja sitä en todellakaan mee kattoon... Tästä tuli siis rauhallinen koti-ilta, pienenä lohtuna on valkkaripullo, nacho cheese balls pussi ja se et GGn uudet jaksot alkaa tänään...

Sitä just mietin et onneks kävin viime viikolla siellä keikalla (alkuperäisen suunnitelman mukaan olin menossa vasta tänään), koska jos nyt oisin saanu tietää et ne ei oo siellä tänään, ja et edellinen keikka meni jo, eikä seuraavaa ole näkyvissä, mie en kirjoittais tätä, vaan olisin hirttäytymässä suihkuverhoon tai viiltämässä ranteita auki...

Muuten oli mukava päivä tänään, oli 27 päiväkuntoa (se on noin 17 enemmän kun yleensä) ja 1 huone puhtaaksi (se on noin 19 vähemmän kun tavallisesti). Tein tänään jopa sen näytönkin ja vastailin kysymyksiin pomolle. Torstaina tulee sit se Lissukka ja sillon pitää tehä jotain uudelleen ja vastailla vielä useampiin kyymyksiin ja sit on se arviointi keskustelu. Kyllä tää läpi menee, et siitä ei oo huolta, mie vaan vihaan arviointi keskusteluja kun kaikki omat toimet pitää osata perustella... Pitää muuten kysyä siltä opettajalta että kuinka vitun tarkkaa se on nuiden tuntien päälle, kun mun pitää olla joka ikinen päivä töissä tässä loppu ajan ja sit vielä aamuvuoroista jäädä ylitöihin, että saan kaikki tunnit...

mutta joo, mie jatkan hautautumista tähän mun huonoon mäihään ja toivon että olo helpottuu ennen ku meen huomenna taas töihin (vaikka ois oikeesti VP), mut meen vaan iltapäiväksi...

hyvä että tänne voi tilittää mitä haluaa, kun ei tätä kukaan lue!

HUH HUH!

Nämä aamu vuorot vielä tappaa mut, tai ei niinkään vuorot, vaan ne aamu herätykset.

Ihmistä ei vaan ole luotu heräämään klo. 02.45 ja olemaan töissä 04.00.
02.45 on normaali esim. olla edelleen hereillä, nukkua, tulla kotiin tai lähteä baarista jatkoille, mutta siihen aikaan ei todellakaan ole normaalia herätä, ei vähimmässäkään määrin...
Tein tänään myös muutaman ylityö tunnin (lue: kolme ja puoli tuntia) ... ja ens viikolla aamuvuorosta varmaan teen kans, ja käyn vapaa päivänä tekemässä muutaman tunnin apuna, nyt keskiviikkona en tasan tarkkaan mee tekeen yhtään tuntia, nukun vaan koko vapaa päivän...

Kun työharjottelu loppuu, mie en jää kaipaamaan näitä aamu herätyksiä, Leviä kyllä tulee ikävä<3

Sain tänään jopa vaihdettua viimesen päivän vuoron sillain että pääsen lähtemään täältä jo joskus kahen aikaan, että oon sit ihan ajoissa kotonakin illalla. Seuraavan päivän mie vaan nukun, ja sit sitä seuraavan päivään kiiressä pakkaan ja lähen kohti Pidusta, hirmunen ikävä Ipaa ja Seijaa ainakin, on varmaan muitakin, mutta nuitten tyttöjen kans on tullu oltua yhteyksissäkin koko tämän ajan, muiden kans ei...

Ai niin juttelin eilen Katri Helenan kans, enkä tajunnu sitä kun vasta sitten kun se oli menny jo pois... Hyvä minä!

Huomenna ois taas Happoradio<3 Hullulla ja niin oon mieki!!!

Ei niin hyvä päivä töissä, eikä niin hyvä päivä muutenkaan!

ARGH!

Olin tänään taas sen meidän työpaikan natsin mukana, joka koko ajan arvostelee ja kommentoi mun tekemisiä. Eikä mitenkään ystävälliseen sävyyn.

Tänään se sitten otti asiakseen puuttua mun eiliseen poissaoloon, jonka selvitin aamulla eilisen työparin kanssa, ja se kuuli sen. Mie sanoi aluksi ystävällisesti tälle natsille, että tämä on nyt mun ja pomon välinen asia joka me selvitetään maanantaina, että annetaan sen nyt olla. Se jatko sitä pälättämistä, enkä mie enää reagoinu siihen mitenkään.

Myöhemmin oltiin Lainiossa petaamassa, ja siel on parisängyt, joihin pitää laittaa 2 normi sängyn lakanaa aluslakanoiksi (jos sängyssä nukkuu vaan yks, on helpompi vaihtaa vaan toinen lakana, molempien sijaan), no sain ne lakanat hyvin siihen, ois vittu kolikkokin pompannu siitä, os menny ihan varmasti jopa armeijassa läpi, niin tämä rouva natsi alkaa jotain mutiseen että eihän tuohon nyt voi ketään laittaa nukkumaan ja että en kai mie aijo jättä sitä sellaseksi.

Sanoin vaan tyynen rauhallisesti että mie olen nyt kuunnellu sun asiatonta arvostelua noin 6 viikkoa, ilman että olen sanonu mitään takasin, joten tästä lähtien jos sulla ei ole mitään hyvää sanottaa mun työstä, älä sano mitään. Meinasin saada natsin itkemään! Hyvä minä, mutta ainakin olo helpottu!

Että tällästä tänään, ainakaan pomo ei ollu pahana kun sille ilmotin eilisestä, ehkäpä mie jään henkiin! Asioilla on tapana järjestyä, vaikka ei siihen aina jaksa uskoa!

Tänään otan kyllä lasin viiniä, että selviä tästä vitutuksesta, ärsytyksestä ja turhautumisesta!

KYLLÄ VOI IHMISTÄ VITUTTAA!

Kerrataan ensin eilinen, ja sitten mennään vasta otsikossa viittaamani asiaan...

Eilen olin siis elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Happoradiota livenä ja pakko myöntää, että pojat oli kyllä ihan huippuja, ja yllätys yllätys (lue: itsestään selvyys) märisin muutaman biisin aikana, mutta minkäs teet, niissä on sanomaa ja Akin ääni on jotain niin ihanaa<3 Keikan loputtua luonnollisesti kävin hakemassa keikkajulisteen, mistä on tullu pieni muotoinen tapa täällä pohjosessa. On kaikilta Hullu Poron keikoilta julisteet, muillakin keikoilla oon käyny, mut julisteita ei oo irronnu mukaan. Mut eilinen oli ehkä joku parhain ilta taas pitkästä aikaa...

Ja nyt siihen vitutukseen. Mulla piti olla tänään ilta vuoro, joka jo pelkkänä ajatuksena vitutti, no pääsin vitutuksen yli ajattelemalla että nukkuminen on yli arvostettua hommaa, koska vähille se ois kyllä jääny ens yönä kun työt ois loppunu vasta 01.00 ja aamulla pitäs olla takas töissä jo 09.00, siinä välissä ois pitäny ehtiä kävellä kämpille, nukkua, käydä suihkussa ja kävellä takasin töihin. Aikaa nukkumiseen ois jääny ihan vitun vähän.

No kun pääsin työpaikalla ennen viittä ja vaihdoin vaatteita päälle, lähdin kävelemään meidän taukotilaan, jonne mun käskettiin tulla, no eihän sillä ollu VITTU ketään, eikä mulla avainta sinne. No soitin meidän työpuhelimeen jonka pitäis olla aina vuoro vastaavalla, no ei VITTU kukaan vastannu. Soitin respaan, eikä kukaan osannu sanoa missä mun työpari on. Luultavasti se on unohtanu että mullakin ois töitä kun illassa ei yleensä ole kuin yks. Puheluiden jälkeen käynnistin operaation "työparin epätoivoien metsästys" kiersin meidän hotellin kaikki tilat, eli 11 rakennusta, enkä löytänyt. Mitä luultavimmin ollaan menty ristiin jossain, tai sit mua on huijattu kun oon kysyny et onko siivoojia näkyny. Tunnin mie jaksoin ettiä, mutta ei löytyny ketään, joten totesin että VITUT tästä mie lähen kotiin! Nyt tässä istun ja ihmettelen miten mie tän huomenna töissä selitän, sanon luultavasti vaan, että en löytäny ketään ja yritin soittaa ja ettiä, mutta en mie ala turhaan istumaan vaan katteleen seiniä siihen asti et työpari suvaitsee ilmaantua.
MISTÄ HELVETISTÄ MIE OISIN VOINU TIETÄÄ MINNE PITÄÄ MENNÄ JOS KUKAAN EI KERRO?

No, nyt puran turhautumisen oloni viattomiin ihmisiin netissä! Että morjens...

HAPPORADIO<3

Ai että, tänään on sitten SE päivä, tai no ilta, kun nään elämäni ensimmäistä kertaa Happoradion livenä, tuskin maltan odottaa. Onneksi oli aamuvuoro, eli pääsin töistä jo ihan himo aikasin, vaikka sinne piti mennäkkin ihan himo aikasin.

Oon jo monta vuotta halunnu päästä Happoradion keikalle, mutta ei oo aiemmin ollu mahiksia. Tai no kerran ois voinu mennä Oulussa, mutta mie en astu ihan periaate syistä Sedu Koskisen paikkoihin, se urpon ukon ei vaan tarttis vallottaa koko Suomea ylihinnotelluilla baareillaan.

Tässä iltaa odotellessa kuuntelen luonnollisesti Happoradiota (niinku en muka osais kaikkia biisejä ulkoa) ja pesen pyykkiä, kohta pitää tehdä jotain ruokaakin, tai ei nyt ruokaa, syötävää. Päiväunetkin on ihan ehoton juttu tänään, pitää vaan odottaa että kone on pessy pyykit että voi hakea ne että voi laittaa ne kuivumaan, että pääsee sitten nukkumaan ainakin hetkiseksi, siihen asti kunnes kämppis tulee takasin.

Mun täällä Levillä hengaillukin loppuu kolmen viikon sisään, käy päivät jo vähiin. Siinä mielessä hyvä asia kun näkee sitten taas kaikki ihania tyttöjä Pudiksella ja Oulussa ja pääsee eroon tuosta oudosta kämppiksestä, mutta siinä mielessä haikeaa kun joutuu lähtemään pois tästä unelmien paikasta. Tänne mie vielä joskus tuun takas, ja tänne mie sitten jään.

Sitä odotellessa, Happoradiota ja pyykkejä...

SE ensimmäinen!

En ois kyllä uskonu että tämäkin päivä koittaa, mutta tässä sitä nyt ollaan ja pidetään omaa blogia. Älyttömän idioottimaista,vai mitä.
Toisaalta tämä ei ole ensimmäinen "impulsiivinen" nettisekoilu. Lauantaina taisi olla se päivä kun joustin periaatteistani ja liityin Naamakirjaan. En vielä ole niin hullussa vaiheessa kuin jotkut, en ymmärrä mitä hienoa ihmiset näkevät siinä paikassa ja on mahdollista että tunnukseni häviää tiedoista ennenkuin kukaan ehtii edes elefanttia sanoa. Ehkäpä joku päivä ymmärrän sen paikan hohdon, samalla todennäköisyydellä kuin joku löytää tämän mun blogin täältä bittitaivaasta!
ja nyt jos joku random on tämän löytänyt aijon kertoa ettei elämäni todellakaan ole ihmeellistä, saati kirjoittamisen arvoista, mutta mulla ei todellakaan ole parempaa tekemistä niin ajattelin ihan ärsyttääkseni muita täyttää netin ihan turhilla tekstiriveillä.
Ehkäpä ensikerralla kirjoitan tänne jopa jotain älykästäkin, mutta ei kannata pidättää hengitystä sitä odotellessa!